Kanapasteijaa ja mansikkapirtelöä

Pikkupöllön synttäreillä herkuteltiin mm. kanapasteijoilla, joiden tekovaiheessa oli helppo napata täytteestä syrjään pikkuherkkusuulle sopivaa mätettävää ennen aikuisten versioiden viimeistelyä.

Tänään vedettiin välivälipalana pakastimen hyisistä kätköistä kaivellut (vielä ihan syömäkelpoiset...) palat pasteijaa ja viime kesän melkein viimeisistä mansikoista pyöräytettyä pirtelöä, jotta jaksettiin lounaaseen asti.

Vuosikkaalle sopivat kanapasteijat



paketti lehtitaikinaa (8 lättyä)

2 x 400 g kanajauhelihaa (on liikaa, mutta yksi paketti on liian vähän - tästä jää ihan hyvä mausteinen kanamössöannos, kun keittää kylkeen vähän riisiä tai vetää vaikka tortillan välissä / leivän päällä - tai on sitten fiksu ja jättää osan paistamatta ja käyttää muuhun...)
2 keskikokoista purjoa
(makea suippo)paprika
voita
paprikajauhetta
mustapippuria
soijakastiketta (vähäsuolaista)
kasvisfondia 
suolaa
fetaa
emmentalia (tahi muuta makuisaa ja "kuivaa" juustoa, joka ei valu sulaessaan)
(riisiä)
munaa voiteluun


Paahda paprikajauhetta ja pippuria hetki voissa, ruskista jauheliha. Lisää silputtu purjo ja paprika, mausta fondi- ja soijakastikelorauksella. Hauduta kunnes neste on haihtunut. Ota lapsen osuus syrjään. Lisää suolaa! Jäähdyttele ja lisää murenneltu feta. Tarkista maku ja lisää suolaa.

Puolita taikinat, venyttele auki (kaulitse toki, jos ehdit/jaksat/viitsit etkä kärsi akuutista synttärivalmistelustressistä ja -kiireestä). Lätki keskelle täytettä ja emmentalraastetta (ja keitettyä riisiä, jos et halua pasteijoista näin tiiviitä - muista sitten tarkistaa maku ja lisätä suolaa...), pyöräytä rullalle sauma alaspäin, litistä pasteijamuotoon ja viillä pintaan jotain kivaa pikkusievää kuviota. Sudi poloisille munakylpy ja ripottele päälle unikonsiemeniä, jotta näyttää fiinimmältä. Ohjeen mukaan uuniin 200 asteeseen (kiertoilmauunilla oli hitusen alle) noin 20 minuutiksi. Pidättäydy syömästä, kunnes jäähtyvät. Maku tiivistyy mukavasti seuraavaksi päiväksi jääkaapissa.


Pirtelöön: 

mansikkaa
banaania
piimää, jukurttia (AB, Valion luomumustikka [koska mies kävi kaupassa eikä erottanut maustamatonta mustikasta])
manteleita (kuorineen)
cashew-pähkinöitä

Nakkaa kaikki kiinteät sauvasekoittimen mukana tulevaan törppöön, joita kertyy elämän varrella laatikollinen, kun törpöt kestävät ja sekoittimet eivät. Lorottele päälle sopivassa suhteessa piimää ja jukurttia tahi muuta valitsemaasi nestettä sen verran, ettei sauvasekoitin leikkaa kesken suristelun kiinni. Pöristä tasaiseksi. Toimii muillakin marja- ja hedelmäyhdistelmillä.

Maanpäällinen taivas

Kun seuraavan kerran pääsen vastaamaan slämytyyliseen "kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla" -kyselyyn, ei tarvitse keksiä kuin yksi. Kaksi on nyt empiirisesti todistettu: tämä typy on suoraselkäinen ja takakireä.

Kuopion Hierojakoulu vauhdittaa Naisten Kymppi -urakkaamme sponsoroimalla muutaman hierontakerran. Kävin viikonloppuna hoidattamassa pitkään reistailleen selän ja raahustamisesta kirmailusta jumiutuneet jalat. Alkuun kartoitettiin kropan ryhtiä ja liikeratoja, sitten murjottiin. Ja löytyihän sieltä, kaikenlaista mielenkiintoista. Lapaluiden alueelta bongautui oitis suoristunut ranka, minkä otan siis kouriintuntuvana todisteena suoraselkäisestä luonteestani. Selkäkipujen syyksi paljastui kainaloissa (?!) sijaitsevat lihasjumit sekä takapuoli (olisipa yhtä kireä takalisto kuin on takakireä muija); juoksua hidastanut polvijuilinta johtuikin etureisien oikuttelusta. Otetaan hyvänä merkkinä, ettei sentään juoksijan elopainosta.

Olin kuvitellut, että pullataikina saa maata puoliunessa, kun vatkataan ja vaivataan, mutta (ainakin tämä) hieroja kyseli tuntemuksia ja myös venytti lihaksia ihan reippaasti. Ja juuri kun olin alkanut vajota löystyvän lihaksen nirvanaan, pitikin kääntyä selälleen. Oi sitä liikkeen sulokkuutta! Sellaista sulavuuden huipentumaa ei ole näillä lakeuksilla nähty. Onneksi väsytti* niin paljon, ettei jaksanut (juuri lainkaan) hävettää.

Mutta on kuulkaas ihan eri tavalla ihmismäinen olo, kun veri kiertää aivoihin asti eikä jatkuvasti pakota jonnekin. Kävin äsken taas juoksentelemassakin enkä onnistunut vainoharhaisesta kyttäämisestä huolimatta paikantamaan minkäänlaista polvikipua. Askel lensi ja olisin voinut jatkaa maailman tappiin asti, mutta piti ajatella tuon karvaisen kaverin jaksamista. Nyt sitten odotan kuin kuuta nousevaa kahden viikon päässä siintävää jatkokäsittelyä, jossa toivon mukaan saadaan loputkin kireydet katoamaan. Jos vaikka tässä odotellessaan huolehtisi siitä venyttelystä, kröhöm.

Mitä opimme tästä? Jos polviin koskee, syytä etureisiä. Jos selkä on jumissa, luulet vain. Tukossa ovatkin kainalot ja takapuoli. Ihmeellinen on ihmisen multikokonaisuus, ja omat kroppakompleksit kannattaa tukahduttaa tilapäisesti, jos haluaa elämänlaatunsa ja suorituskykynsä välittömästi paranevan varovaisesti arvioituna noin 273,58 prosenttia. Menkää, hyvät ihmiset, hierojalle. Nyt heti.

*Pikkupöllöllä on maaginen kyky sabotoida äidin jokainen - ja kun sanon jokainen, tarkoitan joka ikinen - vapaa- tai erikoispäivä ennalta valvomalla edeltävä yö. Kiitos, lapseni, tästäkin väsymysturrutteesta; olisinhan muuten saattanut veren syöksähtäessä liikkeelle tuntea eläväni täysillä ja karata taikahyppyset omistavan hierojahepun matkaan.

Myrkkymaito

Osallistuin THL:n rintamaitotutkimukseen, kun mukava täti sattui tilaisuutta tarjoamaan, kun synnärillä odottelin pikkunyyttiseni kera kotiinlähtöä. Tulokset tulivat byrokraattisella vauhdilla ja tarkkuudella (kolme kertaa perään kyseltyinä) vuotta myöhemmin:

Äidinmaitonäytteenne rasvaa kohti laskettu pitoisuus dioksiinien (PCDD/F) osalta on 2,30 pg WHO_PCDD/F-TEQ/g ja PCB-yhdisteiden osalta 1,90 pg WHO_-PCB-TEQ/g.

Tutkituille yhdisteille ei ole olemassa normaaliarvoja, mutta tiedämme suomalaisten naisten äidinmaidon keskimääräiset dioksiini (PCDD/F)- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet noin 25 vuoden seurannan perusteella. Nyt tehdyn tutkimuksen tulokset olivat ensimmäistä lastaan imettävillä äideillä dioksiinien osalta (WHO_PCDD/F-TEQ) keskimäärin 3,7 pg/g rasvassa ja PCB-yhdisteiden osalta (WHO_PCB-TEQ) 2,0 pg/g rasvassa. Toista lastaan imettävillä pitoisuudet olivat keskimäärin 20 %:a alemmat kuin ensisynnyttäjillä [sic].

Tarttis vissiin kerrata vähän lukion kemiaa tai jotain. No, kun karsitaan kaikki epäolennainen (lue: aines, joka vilahtaa yli hilseen), päästään humanistimatikalla näinkin tiiviiseen antiin:

dioksiinit: 2,3 pg < keskiarvo 3,7 pg/g
PCB-yhdisteet: 1,9 pg < keskiarvo 2,0 pg/g

(Anteeksi maalaisuuteni: Wikitin peegeen: pikogramma, 10^–12. On vissiin vähän vähän. Mutta tulipahan opittua jotain uutta! Nyt jännätään, kauanko tämä tiedonripe pysyy muistiseulassa.)

Tekstistä lienee myös tulkittavissa, että olen suodattanut myrkyistäni 20 % Pikkupöllöön, kun Mahdollinen Toinen Lapsi saa hivenen vähämyrkkyisempää eriteapetta. Rakkaudella, äiti. Tosin:

Tuloksenne eivät anna aihetta huoleen. Imettäminen on lapselle erittäin tärkeä ja äidinmaito vastasyntyneen parasta ravintoa [sic].

Että ehkäpä tässä on tehty enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja löytyi sentään jotain, josta osaan olla THL:n kanssa samaa mieltä (tärkeää on, ja ravintoa). Haluaisinpa vain tietää, mitä kaikkea muuta lapsukainen on tyytyväisenä lutkuttanut sisuksiinsa. Tai ehkä on parempi, etten tiedä.

Pikkupöllön maitoinen historia käsittää siis 6 kk täysimetyksellä ja siitä eteenpäin lapsentahtisesti, pois lukien yömaidottelun lopettaminen, kun äidin oli pakko saada nukkua. Nyt mennään lukemissa 1 v ja reilut 3 kk ja pitäisi päättää, jatkanko lapseni myrkyttämistä vai palautanko eritetehtaani puhtaasti omaan käyttööni. Ja miehen huvi-. Pikkupöllö jakaa muuten joviaalisti sapuskoistaan, mutta jos sattuu olemaan kylkikoppiksena ja Perusinsinööri työntää kouriaan liian lähelle rintavarustusta, läpsähtää napakka litsari. Näpit irti, nää on mun!