Elä sie suotta jäykistele

Jos polvivihoittelukiukutus saikin laimennettua Uuden Uljaan Elämän aloittamisen aikaansaaman innostuksen, niin universumi lähetti kaikessa ystävällisyydessään tasapainoksi täyslaidallisen iloa, onnea, endorfiineja, hemmottelua ja rentoutusta.

Istumatyöläisen selkähän on perussökö, jollei asialle oikeasti vaivaudu tekemään jotain, ja itsehän olen tunnetusti kaikkea muuta kuin laiska, saamaton, veltto ja mukavuudenhaluinen vetelys. Lisätään perusjumeihin puolitoista vuotta kiskovan, rempovan ja säntäilevän koiran taluttamista, josta yhdeksän kuukautta raskaana ja loput liinaillen, ja vuosi kaksi kuukautta kaksi päivää (mutta kukapa näitä laskee?) alati kasvavan punnuksen kanniskelua, ja tuloksena alkaakin olla melko viehättävä yhdistelmä kestokramppeja, pakotusta, säkenöivää lihaskireyttä - valitettavasti täysin ilman timmiintyviä lihaksia - ja voimatonta kömpelöitymistä. Venyttely? Ergonomia? Mutku justnyt ei millään niinku jaksais.

Oman arvioni mukaan hartiaseudulla on jumissa keskimäärin 3,72 litraa verta, ja haaveissa onkin ollut monen vuoden ajan päästä ammattilaisen* (tässä mitenkään Perusinsinöörin näppivoimia tahi hierontataitoja väheksymättä) murjottavaksi, josko nesteet saisi uudelleen kiertoon, ehkä jopa aivoaluille saakka. Jos vahingossa vaikka ajatuskin luistaisi sutjakammin. Toivoa sopii.

Nopeudesta on, tietäkäätten, hyötyä muutenkin kuin ruokapöydässä juoksukilpailussa, nimittäin juoksukisaan ilmottautumisessa. Kuopion hierojakoulu on vastaus äkkiseltään treenaamisen aloittaneen kireyttään kirkuvien lihasten avunhuutoon. Kaksi nopeinta ilmottautunutta pääsee möyhennettäväksi, eli kerrankin kakkonen on ykkönen. Mää olen niin onnellinen, ettette usko. Kyllä on liikuntaharrastuksen aloittaminen kannattava, suositeltava ja onnea tuottava asia.

Takaisin asiaan: Kympille lähdetään siis löysin rantein hartein, ehkä selkäjumitta ensimmäistä kertaa sitten vuoden kaksituhatta ...ööö, mitähän uskaltaisin veikata... yksi? Viime vuosituhat? Ala-aste? Maaliinselviytymistodennäköisyysprosentti rävähti juuri ihan eri kymmenluvuille.



Mää olen NIIN onnellinen.



*Lukioaikaan kävin muuten hierontakurssin, kun sillä sai korvattua yhden pakollisen liikuntakurssin koska olen ollut pienestä asti ihan intona hieromisesta, (yllättäen) etenkin vastaanottajapuolena. Mutta tässä olisi yksi mahdollinen ammatinvaihdossuunta, kun näitä kaikenmoisia työjuttuja on tullut pienessä mielessään pyöriteltyä. Kiinnostaisi.

Ryhtiliike, 2. välipäivitys

Perusinsinööri langetti ehdottoman juoksukiellon, "kunnes sun polvet tottuu tohon". Että näin. Melkein menikin jo liian hyvin.

Toissailtana taakse jäi jo kolme kertaheitolla juostua kilometriä (edelleen poislukien Pupunaattorin tiuhat ja pitkät nuuhkimistauot, mutta jos niitä ei lasketa, niin kuulostaahan tuo nyt ihan hyvältä!), ja alusta asti kiukutelleet polvet ovat nyt vihoitelleet herkeämättä. Maisemia kelpasi kyllä katsella pakkasen kiristyessä ja hämärän tihentyessä.

Taivas palaa

Kuuuuuu!

Nyt on fiilis jee, koska todisteiden valossa on ilmiselvää, että kykenen juoksemaan (ainakin vähän - muistetaan hei se positiivinen ajattelu!), ja ihan buu, koska ei saa juosta. Voi kele. Miks mulle aina käy näin? Kohtaloni on juurtua sohvaan herkkulautanen kädessä ja kaukosäädin toisessa.

Ryhtiliike, 1. välipäivitys

Pysäyttäkää painokoneet! Hän on ottanut juoksuaskelia ja on siitä huolimatta yhä hengissä! Ja mikä oudointa, kramppaamaton ja edelleen kävelykykyinen, vaikka kaikki todennäköisyydet ovat sitä vastaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun tietää olevansa hereillä, mutta ei yhtään ymmärrä, mitä nyt oikein tapahtuu ja miten ihmeessä tähän on päädytty? Sellaisessa tilanteessa olin perstai-iltana noin kello puoli kahdeksan, kun havaitsin yhtäkkiä olevani juoksevaisessa tilassa. Minä. Minä, joka en ole juossut askeltakaan ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen (talvella ei juosta vaan pysytään sisällä peiton alla [huom. olen tässä todellakin ylittänyt itseni ulkourheilun määrässä], mielellään nukkuen tai vähintäänkin jatkuvasti energiaa tankaten, raskaana ei juosta koska kellonympäripahoinvointi, lapsi liinassa ei juosta koska muutenkin hiki). Piti kokeilemani, kuolenko yhteen sähkötolppaväliin (huom. täällä maalla ei sattuneesta syystä puhuta katulampputolppavälistä), ja lönköttelin juoksinkin vahingossa monta. Tässä puhutaan siis ihan liioittelematta monikossa. Ja siis tietysti olisin jaksanut ihan tosi paljon enemmän, mutta kun tuon Pupunaattorin piti saada levätä. Väsähti emännän vauhdissa, reppana. Ja piti saada välillä haistellakin. Mutta siis muuten olisin jaksanut kyllä.

Kun edellislenkillä olin vuoroin puhkunut raivoa ja nieleskellyt epätoivon itkua koiran kanssa taistellessani (Siis hei, toihan oli auto! Eikuheiku tuolla haisee muuten pupun varvas! Siis TOINEN AUTO! Ei oo totta! AUTO! Voidaanko mennä yhtä aikaa tonne ja tonne ja ainaki vielä tonne! TÄYSILLÄ! Eiku jarrut pohjaan hei NYT, tätä pissaa pitää lipsuttaa just nyt ihan tosi perusteellisesti! Hei tuolla penkassa on suklaasuikero! Aarteita hanki täynnä! Elämä on ihanaa!), tämän kyseisen lenkin onnistumisprosentti oli niin epätodellinen, että voi myös olla, että olen nähnyt untakin. Tosin tuon edellislenkin seurauksena koko selkä tilttasi kestokramppiin, josta niska kärsii edelleen, eikä varsinaisesti voi puhua mistään nukkumisesta, kun jokainen asento itkettää. Kyllä on koirat mukavia otuksia! Koirat ja pikkulapset. Suosittelen varauksetta kaikille.

On muuten erikoista, miten saat...perk...kovin kovasti tuollainen avuton 16 kilon karvakasa halutessaan vetää. Tällainen tankkeritanttakin siro ja hentoinen naisihminen ottaa lukuisia ponnekkaita askelia haluttuun suuntaan, ennen kuin saa jotenkin pysäytettyä mielipuolisen etenemisen. Voin kertoa, että raskaus- ja liinailukävelyt ovat olleet useimmiten jotain muuta kuin ihanan leppoisia maisemaihasteluja.

Vaan niin asiaan palatakseni. Olin ajatellut satuilla ensimmäiseen väliraporttiin jotain siitä, miten tässä ei ole tarkoituksena ruveta suorittamaan ja treenaamaan hampaat irvessä veren maku suussa, vaikka sitten Kympillä hävettääkin muiden puhaltaessa menemään, vaan miten tästä nyt pikkuhiljaa voisi tehdä pysyvän osan terveellisempää elämää jiiänee, mutta siis pakkohan tässä nyt on kokeilla uudemman kerran, oliko tuo vain vahinko tai sitä unta*, ja sittenhän tämä tietysti karkaa käsistä. Mutta noin teoriassa on tarkoitus pitää hauskaa ja keskittyä siihen liikkumisen iloon.

P.S. Asiaan tippaakaan liittymättä: Ärjynperällä on kirja-arvonta, jossa on tarjolla The Äitikortti -kirja. Mutta älkää osallistuko, niin eivät meikän mahikset huonone.

* Viikon parhaat naurut tarjosi eilen jokin tosi-tieteellinen-numero-kirjain-yhdistelmä-naamarasvamainos, joka lupasi käyttäjälleen lärviin hehkua, joka on kuin hyvin nukutun yön jäljiltä, tai jotain muuta utopistista. Yllättäen en muista tarkkaa sanamuotoa, mutta eipä olla hetkeen Perusinsinöörin kanssa revetty niin spontaanisti. Että on siitä töllöttimestä jotain iloakin.

Pieni maitovalas ja pieni univalas

Pikkupöllö on saanut äidiltään lempinimen Pieni maitovalas (kyllä, tässä taloudessa rakkaalla lapsella on hyvin monta nimeä), koska hyräilee maitoa juodessaan. Pieni maitovalas sihkuttaa kaikki pyjamansa polvista ja varpaista puhki, eikä kaikkia ole kannattanut edes yrittää paikata. Valaskuosista pyjamaa en vain raaskinut nakata menemään, koska olen sentimentaalistunut höppänä. Pienelle maitovalaalle piti siis kehittää valaskuvioinen valas, jotta varmasti alleviivattaisiin valautta.

Varpaille tuuletusta

Olen onnistunut viiden rivin aikana toistamaan sanaa valas niin monesti, ettei se kuulosta enää oikealta sanalta. Saavutus se on pienikin saavutus!

Koska kaavat, ompelulehdet, suunnittelu ja harkintakyky ovat niille, joilla on elämässään tarjolla luksusta nimeltä aika, keskittymiskyky, energia ja aivotoiminta, siirryin suoraan vaiheeseen sakset heilumaan.

Selvästi valaskaloja

Tästä lähdetään

Lähtötilanteessa luovalla ompelijanerollamme oli pikkukätösissään suunnilleen samanlaiset sivukappaleet (erityisen ylpeä olen siitä, että tajusin etukäteen varmistaa, että kuviopuoli tulee molempiin kappaleisiin ulospäin) ja muutama epämääräinen suikale mahaksi ja seläksi.

Mitä jäljelle jää...

Loppupyjaman silppusin fyllingiksi, koska jos paljosta tv:n katselusta muuta ei käteen ole jäänyt (kuin patalaiskuus ja kymmenkunta ylimääräistä kiloa) niin sen olen vähintäänkin oppinut, että todisteita ei jätetä. Mitään pyjamaa ei ole koskaan ollutkaan! Ette voi todistaa!

Jätin valasreppanamme hieman luttanaksi, jotta nutisteltavuus ei kärsi (tai koska 74-senttisestä pyjamasta ei riitä loputtomiin täytettä - jätin saumakohdat käyttämättä, jotta täyte on mahdollisimman pehmeä). Täytevalinnan rehellinen syy: eihän minulla varastossa mitään vanua tahi vastaavaa ole, mutta onpahan nyt koko elukka pyykkikonekelpoinenkin. Tosin en usko, että häntä tahritaan mustikkapuuroon ja voileipään. Pikkupöllö pitää tätä kalleimpana aarteenaan ja hivelee sitä pienin sormin kerran viikossa, jottei kangas vain kulu. Uskoisin.

Lopputulos on kauniisti sanottuna sangen itse tehdyn näköinen, mutta eipä tässä tehdaskliinistä tulosta ehkä ollut vara odotellakaan.

Pyrstö pystyyn, hep

Hää ossaapi seisoa masullansa

Sauma sattui suuksi vahingossa insinööristarkan mittaustoiminnan ja kaukokatseisen, yksityiskohtiin keskittyneen designin ansiosta

Kainaloon kelpuutettu

Että tulipahan sitten väkerrettyä ja siperrettyä aikansa kuluksi, kun ei tuota muutakaan tekemistä olisi ollut.

Ryhtiliike

Vuoden mutsi -blogista liikkeelle lähtenyt Naisten Kymppi -tempaus on nyt rantautunut virallisesti Kuopijonkin bloginaapurustoon, ja mikä parasta, mukaan letkeän lupsakkaan sakkiin mahtuu vielä! Jennijee ottaa vastaan ilmoittautumisia, jos Juuri Sinä koet kaipaavasi ryhmäpaintukea juoksujalan nostattamiseen.

Mikäli hölköttelyn tassua toisen eteen -tekniikkapuoli on hakusessa, Kuopion Reipas tarjoaa porukallemme opetusta ja vinkkejä harjoitteluun kahteenkin kertaan (keskiviikot 10. ja 24.4. Kuopio-hallilla), jotta emme kalpene eteläisten kanssasisartemme rinnalla, kun koitoksen hetki on käsillä 26.5. Tai jos urheiluhipiäsi on omani luokkaa, ei kalpenemisesta ole pelkoa, mutta tuskin vinkeistä haittaakaan on.

Kuva Jennijeeltä

Oma liikunnallisuuteni on ollut kauniisti sanottuna jäissä raskauden ja vauvavuoden ajan, joten nyt on aika antaa itselleen napakka potku persaukselle, ottaa tiukasti niskavilloista kiinni ja suorittaa terhakka ryhtiliike, ennen kuin lässähtämisestä tulee elämäntapa. Alku aina hankalaa, paitsi tällä kertaa. Milloin saa aloittaa? Joko mennään?

Reippailua ja herkistelyä

Kyllä vain, viikonloppusuunnitelmista ehkä odotetuin osuus, lumikenkäily, onnistui kuin onnistuikin. Pikkupöllö liinaan, oksennraikkaan keväisen vihreät kenkuraiset jalkoihin ja tarpomaan! Kävi muuten ihan liikunnasta, kun kynti välillä umpihangessa polviaan myöten.

Tuhkimo ja Perusinsinööri

Aurinko, aurinko

Latvuksissa näkyisi läjäpäin käpyjä, mikäli kamera olisi kamera eikä kännykkäkamera

Pupunaattori veti vasenta kaistaa, Perusinsinööri oikeaa

Meillehän tämä lumikenkäily on yhteistä herkkistelyaikaa; naimisiinmenoakin juhlittiin keskenämme lumikenkä-eväsretkellä. Mieshän nyt on ällöttävän tervehenkinen reippailija-urheilijanuorukainen muutenkin, mutta minä olen helvetvähän saamatonta lajia. Nautin kyllä noin niin kuin ajatuksen tasolla kaikenlaisesta aktiviteetista, mutta sitten jossain vaiheessa meno konkretisoituu aina ärsytykseksi, kun tulee hikikin ja kaikkea. No, vähän tuli rehellisesti sanottuna hiki kahlaillessa, mutta kivaa oli silti. On aika vähissä ollut perheaika, niin olihan tuo vallan mukavata vähän tehdä jotain koko porukalla. Nyt mies takoo tallissa ja nais viettää keittiöaikaa. Ituja likoamaan, mysliä tulille ja papupihvireseptiä kehittelemään.

Yksitoista = nolla

Tuntuuko humanistimatematiikka hämmentävältä? Antakaas, kun selitän.

Aukottomasta järjestelmästäni on paikannettu ammottava, kaatokänniväsymyksen mentävä reikä.

Selaimen välilehtiin säilötyt 11 koopeeäl kommentointia odottavaa blogikirjoitusta on nyt än äs nettitaivaan tuuliin pyyhkäistyä historiaa, kun joku kurja meni sulkemaan sen väärän ikkunan ensin. Meinasi tirahtaa epäuskoinen, epätoivonen väsyitku, mutta aikuismaisesti hillitsin itseni.

Olosuhteet huomioon ottaen käsittämättömän nerokkaasti kaivelin muistini synksyvistä syövereistä ja spostilootan kätköistä seitsemän (7[!]) sivua esiin. Kadoksiin jäi siis - insinöörismatematiikkaa, olkaa hyvät: - neljä sivua, joiden sisällöstä ei ole mitään mielikuvia.

Jollei muistini toimi nykyiseen tapaansa törkeällä, tosin yllättävän tehokkaalla, viiveellä*, nämä neljä jäävät ikiajoiksi kommentoimatta. Miettikää, kuinka monen keskustelun moni mahdollinen eteneminen on tyssännyt harkitsemattomaan hiiren klikkaukseen! Käytän tässä myös hyväkseni tilaisuuden pahoitella niille, jotka kokevat minun olevan tökerö ja huonotapainen ääliö, joka jättää vastaamatta. Olen tökerö mutta hyvätapainen ääliö, joka vastaisi, jos aivot olisivat hiirikättä nopeammat. Mitä nöyrin anteeksipyyntö.

Iloisempiin uutisiin: viikonlopun sangen kunnianhimoiset tehtävälistan toteuttamissuunnitelmat etenevät yllättävän hienosti. Kuoharia tuhottu, check. Keittiöpuuhailua valmisteltu, kodinhoidollisia toimenpiteitä suoritettu, check. Herkuteltukin on (yllättävää sinänsä, että toteutus lähti käyntiin tästä...): kävimme koko perheen voimin seikkailemassa ostarilla, missä Pikkupöllö sai ahnaan ensikosketuksensa sushin maisteluun. Lähitulevaisuudessa edessä on metsässä tarpomista lumikenkäin avulla (ei muuten harmita yhtään, että aurinko paistaa), raksailua ja sisustussuunnitelmia.

Ensin pari blogikommenttia, jos ehtii...

P.S. Pikkupöllö on alkanut lahkeessa anovasti roikkumisen sijaan taapertaa paikalle rengasliinaa raahaten. Äiti heltyy ihan joka kerta. Kotitöiden suoritustehokkuus on täten pudonnut dramaattisen traagisesti entisestään, mutta "yhdessä" on aika mukava puuhailla. Niska on tosin vähän eri mieltä. Mutta ehkä - hyvin varovainen sellainen - viikonlopun suunnitelmiin saisi ujutettua vielä pienen nyrkkeilysäkin mäiskimissession. Jos eivät siitä hartiat lähde tokenemaan, niin edes patoutunut agrekertymä saataisi vajumaan.

*Tiesittekö, että viipeellä on myös käypä muoto? En hyväksy.

He ovat yhä hengissä!

Huoli pois, te sankat joukot ja runsaat massat, jotka janoatte sanaisia helmiäni! Suollos jos toinenkin on luvassa hyvinkin piakkoin, sillä työprojekti on viime hiplausta, hiontaa ja viimeistelyä vaille valmis, ja aikaa jää täten mielipuolisen näppiksen hakkaamisen lisäksi myös harkitun mielipuoliseen näppiksen hakkaamiseen, aka blogeissa roikkumiseen. Onneksi vastausta odottavia välilehtiä ei ole kertynyt selaimeen vielä kuin komeat yksitoista kappaletta...


Viikonlopun suunnitelmat: kuoharia, herkkuja, hyvää ruokaa, parisuhteilua, raksailua, perhekäpsyilyä, kunnianhimoista siivousta (sis. mm. vaatehuoneen läpi käymisen), lapsen kanssa kaupungilla seikkailua, lepoa, leipomista.

Mieli alkaa jaksaa raahautua synkkyyden alhosta ja epätoivon syövereistä taas vaihteeksi inhimilliselle tasolle, kun a) työtaakka on pudonnut harteilta ja b) kainaloonkäärintä ja yömaitoon turvautuminen on tuottanut kaikesta paheksuttavasta epäjämäkkyydestään huolimatta unettomiin öihin edes vähän unta. Tänään paistoi todistettavasti aurinkokin:

Kuul, mään! Rokbeibi(t) pakkasessa

Äiti on vähän väsynyt, vol. Kuka osaa laskea näin pitkälle?

Tapahtuipa tässä päivänä eräänä, ei kuitenkaan itselleni - sillä minähän olen skarppi kuin Muumilaakson inkkari penaalissa - mutta "eräälle äitiystävälleni", että keittiössä oli vierähtää tovi jos toinenkin aivan turhaan.

Lähtötilanne: Iltaruoka on syöty ja isä viihdyttää lasta, jotta äiti voi siivota keittiön. Äiti vie lautaset ruokapöydältä tiskikoneelle ja muistaa, että koiralle täytyy antaa ruoka. Äiti kävelee jääkaapille ottamaan koiran ruoan lämpiämään (koirattomille tiedoksi: huoneenlämpöinen ruoka aiheuttaa vähemmän ruoansulatusvaivoja kuin jääkaappikylmä) ja muistaa, että koiran huominen ruoka täytyy muistaa ottaa sulamaan.* Äiti kävelee hakemaan kippoa, johon koiran liha pannaan sulamaan, jotta se ei valu pitkin jääkaappia ällöjä nesteitä, jotka jonkun pitää jaksaa siivota (arvata varmaan saattaa, kuka se joku tässä(kin) taloudessa on). Kippoa hakiessaan äiti huomaa, että iltaruoan jämät täytyy panna kylmään huomisen lounaaksi, jotteivät kuivahda pilalle. Äiti lähtee hakemaan sopivaa rasiaa ja huomaa, että ruokapöytä on vielä pyyhkimättä. Äiti kääntyy hakemaan tiskirättiä ja muistaa, että ylihuomisen pupupaistin pääraaka-aine on muistettava nostaa sulamaan. Äiti kääntyy jääkaapille ja muistaa, että koiralle täytyy antaa ruoka. Huuhtele ja toista. Keskittymiskyky, huhuu?

Kuinka väsynyt voi ihminen olla, ennen kuin kaikki älyllinen toiminta lakkaa? Jos jaksan silti tehdä illalla töitä, olenko kuoharini ansainnut? (Retorinen kysymys; kuohari on aina ansaittu. Ensimmäiseen kysymykseen kuulen mielelläni vastauksen, jotta tiedän, missä vaiheessa aivot sanovat lopullisesti pim.)

* Teen aina kerralla isohkoja satseja vihannessoseita, lihoja ja hiilarisettejä, jotka pakastan kerta-annoksina, joista sulattelen makuhermoja hiveleviä komboja per kukin päivä. Systeemi toimi erittäin hienosti, kunnes arvelin ulkoistaa minimaalisen murto-osan kotitöistä Perusinsinöörille, jolloin koira pääsi tahtomattaan laihdutuskuurille. Nyt olen jälleen vastuussa koiran(kin) ruokahuollosta Ihan Itse.

Kemikaaleista ja lisäaineista

Jotta ei blogin pyörittäminen menisi pelkäksi arkiruikutukseksi, tungetaan väliin vähän hippeilyäkin.

Olen tehnyt aikamoisen täyskäännöksen nuoruuden aivopestystä "kyllä rasvaton on terveellistä, otetaan tätä mahdollisimman käsiteltyä ja muokattua ja keskitytään vain kaloreihin" -asenteesta nykyiseen "aidon" ruoan kannatukseen. En ole fanaattinen itse kasvatetuilla iduilla eläjä tahi salaliittoteoreettinen foliohattupää - olen liian laisk... mukavuudenh... kiireinen ja haluan ruokavaliooni vaihtelua - mutta olen oppinut kyseenalaistamaan virallisia suosituksia ja "kyllä tämä on varmasti turvallista, kun sitä saa kaupasta" -ajattelua ("Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät haluavat ainoastaan vallitsevan järjestyksen ylläpitämistä" - seitsemän hevibongauspistettä!).

Jos tekee itse ruokansa, on kerran tehdyn pakettien sisällysluettelojen vertailun jälkeen todella helppo tiputtaa valtaosa lisäaineista pois (meillä on kustakin kaupasta tietyt, täysin lisäaineettomat vakiotuotteet); samaten vaihtamalla tölkit tetroihin terveellistää elämäänsä vaivatta. Jne. Pikkujutuilla saa aikaan valtavan kertymän. Oma linjani on se, että kun arkiruoka on itse tehtyä "puhdasta" ja terveellistä (kasvispainotteista, täysrasvaista, täysjyväistä, lisäaineetonta) sapuskaa, herkutella voi sitten millä lystää. Ei jaksa nipottaa ja stressata loputtomiin, kun elämässä saa ihan mielellään olla muutakin sisältöä.

Lisäaineita vaikeampi on poistaa elämästään turhat ja haitalliset kemikaalit, ainakin omasta mielestäni. Parabeeneja tungetaan ihan joka paikkaan. Olen vaihtanut rasvat ja pesuaineet turvallisempiin, mutta karsittavaa on vielä.  

Jos yhtään aihe kiinnostaa, suosittelen lueskelemaan Kemikaalicocktailia ja Kemikaalikimaraa, joista olen napannut valtaosan välttämistäni aineista ja muistakin aihepiirin tiedonmurusista. Kaisa Jaakkolan vinkit toksiinialtistuksen vähentämisestä kannattaa lukea myös. Eviran sivuilta saa ladata E-koodiavaimen, jonka ainakin aiemmin sai myös tilata pienenä paperivihkosenakin, jopa ilmaiseksi. Kulkee näppärästi lompakossa; omaani olen ympyröinyt nämä välteltävät (juu en muista tässä tilassa ulkoa kuin murto-osan), jotka siis tutkitusti voivat aiheuttaa sitä sun tätä häikkää.

Suosittelen lämpimästi myös kuukuppia; Kemikaalicocktailissa on kirjoitettu tamponien ja siteiden kyseenalaisuuksista.  

Näitä meillä vältetään [päivitän listaa, jos muutoksia tulee]:

Kemikaaleista ftalaatit, parabeenit, bisfenoli A, hajusteet,  formaldehydi ja formaldehydin vapauttajat 
formaldehyde
paraformaldehyde
imidiazolidinyl urea tai imidazolidinyl urea
diazolidinyl urea
DMDM hydantoin
methenamine
sodium hydroxymethylglycinate
2-bromo-2-nitropropane-1,3-diol
quaternium-15
methyldibromo glutaronitrile (mg)
kathon
iodopropynylbutylcarbamate (ipbc)
bromo-nitropropane-diol (bronopol)
benzylhemiformal
5-bromo-5-nitro-1,3-dioxane
5-bromo-5-nitro-1,3-dioksaani 
sekä alkoholi
alcohol
alcohol denat.
sd alcohol
ethyl alcohol
isopropyl alcohol
benzyn alcohol (bentsyylialkoholi, fenyylimetanoli)
(HUOM. rasva-alkoholit ovat hyviä iholle; niistä yleisimpiä ovat cetyl alcohol, cetearyl alcohol, stearyl alcohol ja behenyl alcohol)
  
Lisäaineista
E 102 - 129, 151, 154, 155, 160b, 180
E 200 - 239, 251
E 310, 320, 321
E 407, 420, 421, 450, 451, 452
E 620 - 625 - arominvahventeet, vältän täysin
E 950 - 955 - makeutusaineet, vältän täysin

Tässä vielä vältetty lisäainelista auki kirjoitettuna:


VÄRIAINEET
E 102 Tartrasiini
E 104 Kinoliinikeltainen
E 110 Paraoranssi, oranssi S, Sunset Yellow FCF
E 120 Karmiinit, kokkiniili, karmiinihappo
E 122 Atsorubiini, karmosiini
E 123 Amarantti
E 124 Uuskokkiini, kokkeniilipunainen, Ponceau 4R
E 127 Erytrosiini
E 128 Punainen 2G
E 129 Alluranpunainen AC
E 151 Briljanttimusta BN, musta PN
E 154 Ruskea FK
E 155 Ruskea HT
E 160b Annatto, biksiini, norbiksiini
E 180 Litolirubiini BK

SÄILÖNTÄAINEET
E 200 Sorbiinihappo
E 202 Kaliumsorbaatti
E 203 Kalsiumsorbaatti
E 210 Bentsoehappo
E 211 Natriumbentsoaatti
E 212 Kaliumbentsoaatti
E 213 Kalsiumbentsoaatti
E 214 Etyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 215 Natriumetyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 216 Propyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 217 Natriumpropyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 218 Metyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 219 Natriummetyyli-p-hydroksibentsoaatti
E 220 Rikkidioksidi
E 221 Natriumsulfiitti
E 222 Natriumvetysulfiitti
E 223 Natriumdisulfiitti
E 224 Kaliumdisulfiitti
E 226 Kaliumsulfiitti
E 227 Kalsiumvetysulfiitti
E 228 Kaliumvetysulfiitti
E 230 Bifenyyli, difenyyli
E 231 Ortofenyylifenoli
E 234 Nisiini
E 235 Natamysiini
E 239 Heksametyleenitetramiini
E 250 Natriumnitriitti
E 251 Natriumnitraatti

HAPETTUMISENESTOAINEET
E 282 Kalsiumpropionaatti
E 310 Propyyligallaatti
E 320 BHA
E 321 BHT

EMULGOINTIAINEET
E 385 Kalsiumdinatriumetyleenidiamiinitetra-asetaatti
E 407 Karrageeni
E 420 Sorbitoli, sorbitolisiirappi
E 421 Mannitoli
E 445 Puuhartsien glyseroliesterit
E 450 Fosfaatit, difosfaatit: dinatriumdifosfaatti, trinatriumdifosfaatti, tetranatriumdifosfaatti, tetrakaliumdifosfaatti, dikalsiumfosfaatti ja kalsiumvetyfosfaatti
E 451Trifosfaatit: pentanatriumtrifosfaatti ja pentakaliumtrifosfaatti
E 452 Polyfosfaatit: natriumpolyfosfaatti, kaliumpolyfosfaatti, natriumkalsiumpolyfosfaatti, kalsiumpolyfosfaatti
E 508 Kaliumkloridi

AROMINVAHVENTEET
E 620 Glutamiinihappo
E 621 Natriumglutamaatti, mononatriumglutamaatti, MSG, hiivauute, glutamaatti
E 622 Monokaliumglutamaatti
E 623 Kalsiumdiglutamaatti 
E 624 Monoammoniumglutamaatti
E 625 Magnesiumdiglutamaatti
E 627 Dinatriumguanylaatti
E 635 Dinatrium-5'-ribonukleotidit

MAKEUTUSAINEET
E 950 Asesulfaami K
E 951 Aspartaami
E 952 Syklaamihappo
E 953 Isomalti, isomaltitoli
E 954 Sakariini
E 955 Sukraloosi

Plussaa, miinusta, plusmiinusnollaa

Jos ei elämässä muuten mitään tasapainoa (henkistä ainakaan) ole, niin kökköys- ja kivuusmitat ovat kyllä kuunvaihteen kieppeillä tasalukemissa.

Pikkupöllö saa taas hampaita, ja hetken jo paremmalta näyttäneet yöt palasivat pikaisesti katastrofiluokitukseen. Yömaidottomuudesta oltiin jo päästy onnistuneesti, mutta nyt turvaudutaan taas mihin tahansa, jotta saadaan nukuttua edes vähän. Pitkä, pitkä miinus. Jatkuu toiselle sivulle asti.

Mutta: äitee vietti ensimmäisen tyttöjen illan puoleentoista vuoteen! Kuoharia! Kikatusta! Syvällisyyksiä! Menoa latisti hieman, eikä ihan niin vähääkään, edellisyön hieman, eikä ihan niin vähääkään, vähiksi jääneet unet, mutta tulipahan rokattua livekeikalla ja oltua ensimmäisen kerran iltavapailla. Oli kuulkaa kynsilakat ja kaikki, ja illan teemasta poiketen mustan tilalla pirtsakan violettia, koska elämänilo ja kevään kuplinta rinnassa. Minulla. Nykyisellä kestoangstaajalla, joka laahustaa väsypeikkona pakkotekemisestä toiseen. Loppuillasta keskustelun taso ei ehkä ollut enää mieltäylentävän laadukasta, mutta ainakin pysyin vielä aiheessa, ainakin suunnilleen. Plussaa, plussaa, paksua ja leveää plussaa.

Aurinko on paistanut viikon sisään enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Lämpöä, energiaa, elämää. (Pölyvuorien näkymisestä tulisi miinusta, mutta meillähän ei tietenkään ole hiukkasen ripettäkään pölyä missään. Koska itsehän jaksan siivota joka kuukausi päivä vähän sieltä täältä perusteellisesti.)

Perusinsinööri vietti päivän autotallin kimpussa, joten sekin murheenkryyni etenee (tosin tämä toki tarkoittaa sitä, että iltatöitä on itsellä tiedossa. Miiiinus, sanon minä.). Nyt yhdessä nurkassa roikkuu nyrkkeilysäkki, joka on odottanut pääsevänsä aggressionpurkukohteeksi kaiketikin kaksi ja puoli vuotta. Joskohan tässä pikkuhiljaa saataisi näihin kivikoviksi jumiutuneisiin pökkelöhartioihin liikettä?
Nyt tämä kamuaa peiton alle, jotta ehtii nukkua jokusen silmällisen ennen ensiherätystä. Jos sitten huomenna niitä töitä. Kahden illan edestä. Mutta kevät! Plusmiinusplusmiinus elämä on taas kuitenkin ihan kivaa!