torstai 14. helmikuuta 2013

Oodi Perusinsinöörille eli ystävänpäivän hempeilyä

Koska olemme yltiökyynisiä, tunteettomia ja synkkiä ihmisiä, meillä on tänään hääpäivä.

Kaksi vuotta sitten karkasimme salaa naimisiin paukkupakkasen panemana maanantaina. Olin (erittäin iloisesti) yllättynyt siitä, miten vähällä taivuttelulla Perusinsinööri lopulta suostui luopumaan perusperinteisistä peruskirkkohäistä, joihin kutsutaan koko suku vetämään peruslärvit. Perusinsinööri kun on, lempinimensä mukaisesti, perusteellinen perusmies. Kuuluu kirkkoon, koska kirkkoon kuuluu kuulua, vaikka ei usko yhtään mihinkään (aiheesta saimme aikanaan pienoisen parisuhdekriisin aikaan; tai minä sain, toinen oli oma järkähtämätön "mikä ongelma tässä muka on?" -itsensä). Elää elämänsä sen mukaan, miten "kaikki" ovat "aina" tehneet*. On siitä huolimatta lähtenyt mukaan perhepetiin, täysimetykseen, sormiruokailuun, kantoliinoihin ja vessahätäviestintään, koska ne ovat minulle tärkeitä. Kestovaippoja ei käytä, "kun ne ovat niin vaikeita", mutta kierrättää kuuliaisesti kaiken vaimonsa mieliksi. Eikä edes näytä veetuttavan kuin noin joka toinen kerta.

Miten helvatassa tällainen piiloromantikko idealisti-hupsakko on päätynyt yhteen perisuomalaisen perusjuntakkeen kanssa? Loppujen lopuksi olemme hippiaspektia lukuun ottamatta käänteisesti samanmoiset: Perusinsinööri on pinnalta analyyttinen mutta perustaa kuitenkin paljon päätöksiään tunteille (vaikkei sitä itse myönnäkään, mutta minä tiedän); minä vaikutan imetyshormoni- ja ikiväsymyshuuruissani tunneputoukselta mutta otan kyllä kaikessa logiikan huomioon (ja mies tietää sen, muttei myönnä). Ja ne tärkeimmät perusarvot ovat meillä samat: perhe, yhdessä oleminen, luonto. Ja kun meistä tuntuu hyvältä olla yhdessä ja meillä on hauskaa keskenämme. Kylläpä surettaa, ettemme toimi paperilla.

Eikä tuo mieskään niin kamalan sivistymätön moukka ole, kun jaksaa katsoa miehisen sotkun, pieruhuumorin (hyvä on, myönnetään: johon itsekin joskus sorrun) ja jäyhyyden ohi. Perusinsinöörille elämän tärkein asia on se, että meillä on hyvä olla. Voiko parempaa toivoa? Mies on niin suoraselkäinen, että ennemmin leikkaa heppinsä irti kuin pettää. Eihän se mitään puhu, jollei kisko varpaankynsiä ruosteisilla pihdeillä ja käryytä sytkärillä perskarvoja, mutta on luvannut yrittää muuttua. Muistaa kehua kampaajan jälkeen uutta tukkaa, tietää lempipitsatäytteet ja tuo kukkia ja punaviiniä, josta ei itse välitä yhtään. Kuuntelee siis kuitenkin (aina joskus - on asioita, joista olen sanonut ehkä noin joka ikinen päivä, joskus montakin kertaa, ja aina tulevat yhtä suurena yllätyksenä...), jos ei itse puhukaan, ja ajattelee minua ja sitä mitä minä toivoisin.

Paljon on tekemistä, niin kuin joka suhteessa. Tämä suhde on sen arvoinen, että sen työn tekee.

Tähän asti on kasvettu yhdessä, tästä kasvetaan yhdessä eteenpäin.


Onni, ilo ja rakkaus samassa puketissa


* Oletteko kuulleet sen apinavertauksen? En muista ihan tarkkaan, mutta suunnilleen näin: Huoneeseen pannaan 10 apinaa, keskelle huonetta roikkumaan katosta banaaniterttu ja tertun alle tikapuut. Aina, kun jokin apinoista yrittää kiivetä hakemaan banaaneja, kaikki kastellaan kylmällä vedellä. Jonkin ajan kuluttua apinat lopettavat. Vaihdetaan puolet apinoista uusiin. Aina, kun jokin uusista apinoista yrittää kiivetä hakemaan banaaneja, alkuperäiset apinat estävät niitä, vaikka vettä ei enää ruiskutetakaan. Vaihdetaan loput alkuperäiset apinat uusiin. Toisen kierroksen apinat estävät uusia ottamasta banaaneja, vaikka eivät edes tiedä miksi. Mitä opimme tästä? Perusinsinöörinkin saa psykologialla hiljaiseksi eikä aina kannata tehdä niin kuin aina on tehty.

4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, hyvä te! <3

    Ja mitä tuohon paperilla toimivuuteen tulee, niin mä olin joskus aiemmin suhteessa joka toimi paperilla mutta ei muuten. Tää teidän käänteinen versio on sata miljoonaa kertaa parempi :)

    PS. Mun piti tässä lähiaikoina kirjoittaa Oodi elämälle, mutta en mä nyt voikaan kun käytit jo tuon oodikortin! MUTTA tämä on hyvä asia, koska ei mulla olisi oikeastaan ollut aikaakaan sitä näpytellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Itsehän kun olen niin vallan täydellinen, niin tuottaa joskus vaikeuksia muistaa, että tuo toinen on vain ihminen... :D Jännä kyllä, mistä se kipinä ja kemia joskus osaa löytyä.

      Tähän totean vaan, että FRIIKKIÄ. Great minds think alike... ;) Voit toki kirjoittaa Sinfonian, niin ei käy aika pitkäksi. ;D

      Poista
    2. Hmm... "Sibeliuksen yhdeksäs" vois olla hyvä otsikko sille postaukselle jota haudon, kiitti vinkistä ;)

      Poista
    3. Ilo on minun puolellani, jos sillä saa sut pakotettua kirjottamaan enemmän! :P

      Poista

Antaa paukkua!